Helmut Lotti Goes Classic I–III
Kolme ensimmäistä “Goes Classic” -levyä tekivät Lottista kansainvälisen ilmiön. Ohjelmistoa olivat ooppera- ja operettiaariat, orkesterisovitukset ja tutut melodiat monella kielellä.
Belgialainen tenori, joka vei meidät oopperasta Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan ja nostalgisiin evergreeneihin.
Kuulimme Helmut Lottin ensi kertaa, kun televisiossa esitettiin konsertti, jossa klassiset aariat ja orkesterisovitukset yhdistyivät kevyempään tyyliin. Pian hyllyyn oli kertynyt useampikin Goes Classic -levy, ja myöhemmin myös Afrikka-, Latinalainen Amerikka- ja nostalgiasarjan tallenteita.
Mutta vasta hankittuamme hänen latinolevytyksensä huomasimme kuinka hän onnistui tekemään hienoja tulkintoja rakastamistamme klassikoistamme kuten Malaguena. Olimme olettaneet siihen tarvittavan latinalaisverta, joten meidän valloittamisellemme ei ollut helppoa reittiä.
Alla on lyhyt katsaus Lottin eri “kausiin” ja levyihin, jotka ovat olleet meille tärkeimpiä. Jokainen kortti vetää yhteen yhden levyprojektin ja kertoo, miksi se on jäänyt mieleen.
Kolme ensimmäistä “Goes Classic” -levyä tekivät Lottista kansainvälisen ilmiön. Ohjelmistoa olivat ooppera- ja operettiaariat, orkesterisovitukset ja tutut melodiat monella kielellä.
Afrikkalaisia kansanlauluja ja rytmejä Lottin tyylillä. Orkesteri, kuoro ja perinteiset soittimet yhdistyvät isoihin stadionkonsertteihin.
Boleroita, tangoa ja muita latinalaisamerikkalaisia klassikoita. Levyllä on paljon kappaleita, jotka soivat myös Los Panchosin levyillä.
Myöhemmillä levyillä Lotti on palannut “evergreeneihin”, swing- ja jazz-sävelmiin, joissa big band -sointi pääsee oikeuksiinsa. Suosikkiballadit Moon River, Blue Moon, Mona Lisa ja Hello Dolly alkoivat usein soida.
Kaikista levyistä on yleensä ilmestynyt myös konsertti-DVD:t ja ne ovat olleet usein katselussa.
Kommentteja ja muutosesityksiä otetaan mielihyvin vastaan Sini&Jari.