Torremolinos kolme viikkoa elo-syyskuussa 1981
Menimme elokuussa 1981 naimisiin, mutta häät olivat hyvin pienimuotoiset, koska Jarin vanhemmat olivat vielä Viet Namissa. Koska kihlajaismatka oli ollut niin menestyksekäs, emme missään tapauksessa halunneet ottaa riskejä ja tilasimme kolmen viikon hääloman Torremolinoksesta Spiesin valikoimista.
Itse asiassa emme nytkään olleet Torressa vaan Montemarin kylässä. Hotelli oli aivan meren rannalla ja saimme huoneen toiseksi ylimmästä kerroksesta, josta oli vielä hyvät näkymät sekä merelle että uima-altaalle.
Hotelli oli La Barracuda, johon kotiuduimme välittömästi. Henkilökunta oli ystävällistä ja saimme käyttöömme myös kuumissa oloissa tuiki tarpeellisen jääkaapin. Allasalue oli mukava, vaikkakin aurinkotuoleja ei ollut läheskään tarpeeksi. Niinpä joskus joillekin oli kiusaus varata jo edellisenä iltana pyyhkeillään tuolit, niin ei sitten tarvinnut aikaisin aamulla niitä tulla varaamaan. Niinpä eräänä iltana saimme ihailla parvekkeelta mukavaa näkyä, kun altaassa kellui pyyhkeitä. Ja opetushan meni varmasti perille, joksikin aikaa.
Nyt ei ollutkaan rannalle pitkä matka, joten siellä tuli oltua useasti. Ranta oli oikein mukava, ja sillä oli riittävästi tilaa kuten kuvastakin näkyy. Mutta vaikka ranta oli mukavan matala, siellä piili todellinen vaara. Sopivalla tuulella rannan virtauksesta tuli pettävä, ja asiaa tuntematon saattoi joutua todella vaikeuksiin. Sen lisäksi virtaus oli poistanut hiekkaa syvemmältä ja pohja oli todella rosoinen. Emme itsekään siitä tienneet, sillä Spiesin ja hotellin henkilökunta ei siitä millään lailla tiedottanut, vaikka ranta oli heti hotellin edessä.
Sitten kerran Jari joutui kurimukseen, eikä meinannut millään päästä pois. Siinä jonkin aikaa kamppaillessa piti käyttää meren pohjaakin apuna etenemisessä ja lopulta mies pääsi rantaan turvaan. Mutta jalat olivat kärsineet kovasti ja vuosivat lukuisista pienistä haavoista runsaasti. Mutta onneksi apteekista sai hyviä rohtoja ja jalatkin tulivat kuntoon.
Torremolinos on Espanjan eteläkärjessä, Aurinkorannikolla (Costa del Sol), mutta sieltä pääsee myöskin käymään monissa mielenkiintoisissa paikoissa sekä matkailun, kulttuurin että historiankin puitteissa. Tällä lomalla matkustimme järjestetyllä retkellä vuoristokylissä ja omatoimisella bussimatkalla Marbellassa.
Vuoristoretki antoi kuvan täysin toisenlaisesta Andaluciasta serpentiiniteiden ja valkoisten kylien muodossa. Sini nauratti paikallisia miehiä kurpitsaesittelyllään ja emme kyllä tohtineet maistaa raakakypsytettyä kinkkua, joita näimme niitä kypsymässä baarin seinillä.
Käynti Marbellassa sujui hyvin erinomaisen opsakirjan saattelemana. Lähdimme kuljeskelemaan vanhan kaupungin ympäristöön, jossa olikin rauhallista kapeiden kujien sokkeloissa. Päivän kuumuuden ajamana lähdimme pois ja vasta jälkeenpäin meille selvisi, että siellä olisi ollut lähellä myös luksusvenesatama
Myöskin unohtumaton oli iltapäivä härkätaisteluareenalla, jossa istuimme edullisemmilla "Sol y Sombra"-paikoilla. Tarkoitti, että alkuun oltiin paahtavassa auringonpaisteessa, joka muuttui varjoksi auringon laskiessa vuorten taa. Sini ei ohjelmasta pitänyt, vaikka kuinka yritti sitä ymmärtää espanjalaiseen kulttuuriin kuuluvana. Kuitenkin kyseessä oli elämys, jonkalaista emme olleeet aikaisemmin kokeneet
Tutustuimme lomalla myös Riittaan ja Raijaan, joiden kanssa viihdyimme hyvin. Sini ja Riitta huomasivat jossain vaiheessa hevostallin, jonne mentiinkin ratsastustunnille.
Vaikka kumpikaan ei ollut ratsastanut vähään aikaan, olivat he nopeasti elementissään ja hevosetkaan eivät pahemmin vikuroineet.
Lomalla tietysti teimme kaikkea samoja asioita kuin edelliselläkin kerralla. Eli kierrokset Malagassa, possujuhlilla ja yökerhoissa olivat hyvinkin samanlaisia ja meidän makuumme. Lisäksi olimme oppineet etsimään myös Flamenco-paikkoja, joista suosituimmaksi kohosi vireisen Carihuelan rantakadulla ollut hämyinen baari. Siellä oli yleensä reilusti enemmän paikallisia kuin turisteja, joka meistä yleensäkin on ulkomailla käydessä ollut eräänlainen laadun merkki.
Myöskin hotellin oma ravintola järjesti asiakkailleen ohjelmaa ja loman lopussa Sini ja Raija pärjäsivät hienosti Miss Barracuda kilpailussa. Lomalla tutustuimme Tipu-tanssiin, joka oli kesän suuri hitti. Kuvassa Jari tuntuu tanssivan itsekseen, mutta sitä tosiaan harjoiteltiin niin usein, että se opittiin. Kotiin tullessahan siitä ei täällä kukaan vielä tiennyt mitään ja vietiin Willimieheenkin oma levy ja näytettiin manner-Euroopan tyyliä. Sittemmin sitä tansiittiin pikkujouluissa Suomessakin kyllästymiseen asti.
Andaluciassa meri, aurinko ja vuoret ovat luomassa taianomaista tunnelmaa. Mikään ei rauhoita tunteita sen paremmin, kun näkee auringon hiljalleen painuvan vuorten taakse. Samalla päivän kuumuus hiljalleen viilenee pilvenomaiseen lämpöön, jossa tunnelmassa illan tunnit kuluvat liiankin nopeasti. Oma tunnelmansa on myös auringonnousun aikaan kävellä meren rannalla, jota pääsimme ihailemaan nyt helposti. Samalla oli hauska kerätä meren huuhtomasta massasta näkinkenkiä tuliaisiksi.
