New Delhi, Intia heinäkuu 1982
Kolmantena lomakohteenamme oli New Delhi, jonne lensimme viikoksi Jarin vanhempien kanssa Hanoista. Jos oli Vietnam erilainen Thaimaahan verrattuna, osoittautui Intia taas täysin erilaiseksi. Liikenteen huomioonottaen se oli jotain näiden kahden välistä, mutta ihmisiä oli todella paljon eikä turistiparka oikein saanut olla rauhassa kuin omassa kulkuvälineessään. Ilmastossa olikin suuri ero, sillä Thaimaan ja Vietnaminkin kosteudesta ei ollut nyt tietoakaan, vaan ilma oli kuivaa ja kuumaa.
Majoituimme viimeisen päälle Oberoi New Delhiin, joka oli viiden tähden hotelli ja sen kyllä huomasi kalustuksessa ja palvelussa.Hissiin mennessä kuulimme aina Good Morning Mister, Good Morning Madame.
Kävimme ihmettelemässä temppeleitä ja muistomerkkejä useampana päivänä auringonoton lomassa.
Vierailuun osui myös Espanjassa pidettyjen jalkapallon MM-otteluiden finaali. Jarin isä halusi sen nähdä ja meni vastaanottoon pyytäen saada vuokrattua 26 tuumaisen väritelevision. Oberoin mottona tuntui olevan, että vieras on kuningas, joten virkailijalla oli todella huono päivä kun joutui ilmoittamaan, että Intiassa ei ole väritelevisiolähetyksiä. No, kyllä se Italian voitto näkyi mustavalkoisestakin.
Ja kyllä me nähtiin myös monia yliluonnollisia taikatemppuja, joskin eivät ihan onnistuneet vakuuttamaan. Olimme jo oppineet Uri Gellerin 'taiat' eivätkä nämä olleet samaa tasoa. Mutta jokaisen on ansaittava ansionsa.
Innostuttiin intialaisista vaatteista, joita hankittiin näiltä jälkeenpäin ränsistyneen näköisiltä markkinoilta. Mutta kyllä Sini onnistui yllättämään äitinsä täydellisellä kellohameella, joka sopi tanssimiseen kuin valettu. Harmi vain, että materiaalien laatu osoittautui ajan mittaan haperoksi.
Oli Intiassa myös kädentaitajia. Jarin vanhemmat tilasivat marmoriyrittäjien liikkeestä kahdeksankulmaisen teepöydän, joka oli istutettu jalalliseen puualustaan.
Jos ei Hanoissa ollut iltaelämää, kyllä se Intiassakin oli rajoittunutta. Hotellissamme oli kyllä oikein hienot ravintolat ja tarjoilu viimeisen päälle. Kun tulimme toisen kerran yläkerran kiinalaiseen, tarjoilija toivotti tervetulleeksi ja kuin ohimennen kysäisi, ottaako herra jälleen viskin ja rouva Gin Tonicin ;).
Sentään kansainvälisissä hotelleissa oli jonkinlaisia diskoja, mutta ei sekään oikein iskenyt. Yritimme mennä yhtenä iltana paikalliseen 'kauppakeskukseen' syömään autenttista intialaista, mutta sitten meille kerrottiin, että ei valitettavasti ole alkoholia tarjolla. Kyllähän sitä voi ilman alkoholiakin syödä, mutta ei nyt kuitenkaan meille sopinut.
Menimme myös käymään Taj Mahalissa, mutta valitettavasti Jari unohti filmit hotellille ja paikan päältä ostettu filmi sai aikaan sinisiä kuvia. Jarin isälläkään ei mennyt hyvin, sillä hän torjui oppaan ehdottaman epävirallisen kuvausmaksun ja halusi virallisen luvan kuvata videolle. No, paikallinen byrokratia totesi luvan tulevan jo viikossa pääkaupungista eli meidän tapauksessa käytännössä mahdottomaksi. Jonka jälkeen opas totesi myös ehdottamansa kuvausmaksun poissuljetuksi, koska yhteydenotto viranomaisiin oli tehnyt silmätikuiksi. Näin Intiassa.
← Takaisin tämän matkan aloitusivulle