Torremolinos syyskuussa 1985
Suuntasimme jälleen Torreen ja tarkemmin tuttuun Benalmádenaan. Edellisestä kerrasta oli mennyt neljä vuotta, ja kyllä hämmästelimme kaikkea mitä alueelle oli satsattu. Sen huomasi heti liikenteessä, jossa oli vanhat taksit korvattu uusilla selvästi tunnistettavilla autoilla. Ja rantaan oli rakennettu leveä, kivetty kävelyreitti, jota pitkin pystyi kävelemään kilometritolkulla. Myös aiemmat rihkamanmyyjät olivat saaneet rannoilta väistyä.
Tällä kertaa saimme upean kolmion Tamarindosin huoneistohotellista, jonka parvekkeelta olisi melkein voinut ponnistaa mereen. Parvekkeeltamme otetussa kuvassa näkyy myös tuo ihana kävelypromenadi, Paseo Maritimo.
Kieltämättä kalustus oli vanhempaa, mutta kuitenkin arvokkaan näköistä.
Lomanvietto sujui mukavasti, välillä käytiin rannalla, välillä vesipuistossa, jopa muutamalla retkellä. Ja tottakai käytiin kaikki vanhat baarit ja diskot, joskin hieman jo himmaten. Ja yllätettiin myös keittiössä (onneksi vain kerran) torakka.
Meillä oli parveke suoraan etelään ja merelle, mutta oli suorastaan luksusta istua auringonlaskun aikaan länteen suuntautuneella pikkuparvekkeella ja katsoa tähtemme laskevan vuorten suuntaan. Ja myöhemmin pystyi nauttimaan kuunsillasta isolla parvekkeella.
Sää oli koko loman ajan suotuisa ja taisimme myös hieman ruskettuakin. Meillä ei ollut käytössä uima-allasta, mutta hei, meri oli tuossa ja vesipuistosta sai myös ajan kulumaan ihan huomaamatta erilaisten vesiliukujen kanssa.
Benalmádenan satama Puerto Marina oli kehittynyt kovasti ja muutenkin täällä vaikutti olevan vilkasta. Ihan vinkkinä, että hotelli on vielä 2026 toiminnassa ja varaustoimistojen sivuilta näyttää olevan asianmukaisesti uusittu.
Päätimme lähteä omatoimiselle bussimatkalle Gibraltariin, jossa siirryimme Englannin vaikutuspiiriin ja vähän erilaiseen ympäristöön. Koska emme tulleet ostosmatkalle, lähdimme katsomaan (kuntoilemaan) Gibraltarin kukkulalla eläviä apinoita.
