Rodos syyskuu 1986
Sini oli käynyt siskonsa kanssa Rodoksella hieman ensitapaamisemme jälkeen ja muisteli sen verran positiivisesti paikkaa, että päätimme mennä käymään sinne kahden viikon lomalle.
Olimme Tjäreborgin matkalla ja valinneet ihkauuden hotellin Cosmopolitanin, joka ei ollut ihan Rodoksen keskustassa. Päärakennuksen lisäksi siellä oli kaksi rivibungalowia, joista meidän on merkitty oikeanpuoleisessa kuvassa nuolella. Huoneistojen keskellä oli lahdelman muotoinen uima-allas allasbaareineen.
Meillä oli aluksi onnistanut huonearvonnassa ja saatiin hotellisiiven päätyhuoneisto, jossa oli kahden huoneen verran tilaa. Ainoana huonona puolena ensin oli se, että hotellin pääväylä kulki vieressä. Mutta kun huomasimme, että roskatynnyrit olivat seinän toisella puolella ja sieltä kuului jatkuvaa kolinaa. parin päivän jälkeen päätimme pyytää toisen huoneiston ja saimme onneksi sen vaihdettua ihan siistiin kämppään..
Hotelli oli periaatteessa meren rannalla, mutta siinä vain sattui olemaan saaren ympäri kulkeva vilkas valtatie välissä.
Saatiin myös nauttia/kärsiä sateesta, jolloin voitiin pitää lepopäivää. Emme kuitenkaan osanneet arvata, että sade aiheutti uima-altaan veden saastumisen ja se olikin pari päivää poissa käytöstä.
Täällä oli ehdottomasti yksi parhaimmista uima-altaista tähän mennessä emmekä juurikaan kaivanneet meren luo. Kävimme tietysti testaamassa hotellin lähellä olleen rannan, mutta nopeasti päätimme jatkaa päivää altaalla.
Matkalla aina tapaa toisia lomalaisia ja vietimmekin tämän pariskunnan kanssa mukavia hetkiä yhdessä. Nimet vain ovat ehtineet häipyä muistojen taa.
Ja voitte uskoa, että meillä oli mukavaa, tässä ystävän ottamat valokuvat meistä allasalueella. Saattoi olla samainen kaveri, joka kehotti etsimään ruokapaikan seuraavalla ohjeella. "Menkää pääkadulle, valitkaa jokin kuja, kävelkää niin pitkälle, että ei ole enää ravintolaa/baaria. Kääntykää ympäri ja menkää ensimmäiseen vastaantulevaan paikkaan". No, meitä ei enempää tarvitse yllyttää.
Teimme työtä neuvottua, istuimme alas ja pyysimme moussakaa. Isäntä pahoitteli, että on juuri päässyt loppumaan. Mutta, hän tekee moussakaa juuri perheelle ja siitä kyllä riittäisi, jos meille vain kelpaisi. Tottakai meille kelpaisi! Pyysimme sitten Gin Tonicit aperitiiveiksi ja hän pahoitteli, ettei saa myydä vahvaa alkoholia. Jari katseli vähän ympärilleen ja kysyi, voisiko hän tuolta kadun toiselta puolelta olevasta baarista hakea pöytään. Suomalaisen ravintolaetiketin 1986 mukaan täysi mahdottomuus!
Mutta isäntä totesi, että hän voi hakea ja laittaa sitten hinnan laskun mukana!!!
Ja oli maistuvaa moussakaa, kyllä kelpasi
Se on vaan niin, että Sini on ihan elementissään etelän lomamatkoilla kun saa auttaa eläimiä. Niitä ei toki pitäisi päästää leviämään liikaa, mutta kun ne nyt siellä ovat, minkäs teet.
Lopuksi pitää antaa suuri kiitos Rodoksen ruokakulttuurille. Emme kertaakaan joutuneet pettymään ja useasti koimme positiivisia tunteita kun odotuksemme ylitettiin. Ja meistä myös ilta- ja yöelämä jäi enemmänkin positiiviselle puolelle, vaikka se jonkin verran kalpeni Torren meiningistä. Ja tietysti kolmekymppiset (!) arvioivat ankarammin tarjontaa.
