Limassol, Kypros huhtikuu 1993
Vuonna 1993 teimme kaksi lomamatkaa, keväällä suunnattiin Kyprokseen ja pääkaupunkiin Limassoliin. Sinne olivat tulossa myös työkaverit Penttilän Tepa ja Hessu. Hotellimme oli apartamantostyyppinen, jonka ravintolassa oli iltaisin viihdeohjelmaa.
Hotellihuoneessa oli ihan tyydyttävä keittiönurkkaus, joka oli ahkerassa käytössä. Käytiin toki alakerrassa ja kaupungilla syömässä, mutta myös haettiin läheisestä Mäkkäristä ja Pizza Hutistakin.
Parvekkeelta näki usein kadun toisella puolella olevan talon collie, joka tietysti toi Juulian muistoja mieleen. Muuten ei parvekkeella viihdytty, sillä siinä oli melko vilkas liikenne, joka hiekkatiellä pölytti parvekkeen huonekalut.
Penttilöiden kanssa lähdettiin saaren kiertomatkalle taksin kanssa, jota oli meille erikseen suositeltu. Ja aika erikoinen järjestelmä olikin, sillä taksin varauskin tehtiin kuppilassa kuskin kanssa,
Ensin ajettiin saaren keskelle pääkaupunkiin Nikosiaan, jossa vierailtiin myös Turkin Kyproksen puoleisella rajalla ja tutkailtiin tärkeimmät nähtävyydet.
Nikosiasta jatkettiin matkaa Olympos-vuorelle, jossa koettiin ehdottomasti koko matkan huippuhetki. Emme olleet varautuneet siihen, että lounaan valmistaisi taksisuharimme vuoren huipun lähellä olleessa ravintolassa. Toki olimme maksaneet ainekset, mutta kyllä oli maittava lounas, kiitos vielä täältä Suomesta.
Autonkuljettaja oli myös loistava opas kertoen matkan varrella paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia ja hän myös piti huolen, että otamme kuvia. Mutta hänen tapansa hipelöidä Siniä vaikutti negatiivisesti.
Paluumatkalla kuskimme vielä ehdotti kahvihetkeä ja sekin muuttui iloiseksi tapaamiseksi pienen kylän baarin/kaupan/kahvilan porukoiden kanssa. Toki kielimuuri oli paljolti tiellä, mutta sydämmellisyyden kanssa ei tarvitse keskustelua.
Kävimme kahdestaan myös tutustumassa vanhaan linnakkeeseen, jossa löytyi erikoisia onkaloita ja varastotiloja.
Ilmeisesti täällä oli varauduttu pitempäänkin oleskeluun, vaikka nyt ei tule mieleen, oliko tuolla vessanreikää.
Kovin urbaania ei Kyproksella ole vaan hotellistammekin oli lyhyt matka lähteä luontoon päiväkävelylle.
Ruoka Kyproksella kuten Rodoksella aikanaan oli meistä todella hyvää ja Moussaka tietysti maistoi erityisesti. Ja sitten välillä saattoi valita pizzaa tai hampurilaisia vastapainoksi.
Ja salaattien kanssa ei aineksissa koskaan pihistelty, ja kaikki oli aina tuoretta.
Ravintolassamme järjestettiin muutamana iltana viikossa oma show ja Jarikin pääsi mukaan tanssin pyörteisiin. Ei se zorbas kuitenkaan ihan nappiin mennyt.
Vaikka Kyproksella on vasemmanpuoleinen liikenne, uskalsimme vuokrata auton, jolla käytiin ajelulla saaren länsipuolella. Larnakan kautta mentiin lounaale Aya Napan turistikohteeseen. Se olisi ehkä ollut parempi vaihtoehto meille, mutta siellä kuitenkin häiritsi päälle vyöryvä brittitunnelma.
Liikenne oli vähintään monipuolista, ja teiden kunto vaihteli, joskin kaikkialla pystyi hyvin ajamaan.
Lähdimme myös käymään saaren itäosassa Pafosissa. Sinne lähdettiin henkilöyhteistaksilla, jossa siis jaettiin automatka tuntemattoman kanssa. Pafosissa oli sitten muutama tunti aikaa kävellä ympäriinsä päivän kuumimmilla hetkillä, joten illalla hotellissa rasitus kyllä tuntui.
Nyt on Kypros koettu, ja ehdittiin kahden viikon aikana mukavasti tutustua tähän matkakohteeseen. Vaikka mekin jo lähestymme nelikymppisiä, meistä tänne kannattaa tulla vasta myöhemmällä iällä. Ihmiset olivat pääosin erittäin sympaattisia ja täällä oli helppo tulla toimeen. Itse tuskin toista kertaa tullaan.
Kotimatkalle lähtö on kohteesta riippumatta vähemmän mukavaa eikä täälläkään koettu poikkeusta.
