Kolmen kitaran ja kolmen äänen bolerot, jotka ovat seuranneet meitä vuosikymmenten ajan.
Trio Los Panchos on meksikolais–puertoricolainen kokoonpano, joka teki bolerosta kansainvälisen ilmiön. Kolmen kitaran ja kolmen äänen yhdistelmä on yksinkertainen, mutta sointi on kaikkea muuta – täynnä hienoja sointuja, tarkkaa stemmalaulua ja hillittyä svengiä.
Löysimme Los Panchosin alun perin sattumalta levyhyllystä ja sen jälkeen mukaan on tarttunut useita levyjä eri kokoonpanoilta eri vuosikymmeniltä. Alla on lyhyt katsaus siihen, millaisia levyjä olemme keränneet ja miten ne ovat liittyneet omiin matkoihimme ja iltoihin.
Törmäsimme ensimmäisen kerran musiikkiin vieraillessamme kahden viikon ajan Cienfuegosissa, Kuubassa 1990, missäpä muualla.
Illallisemme Jagua -hotellissa maustettiin aivan ihanalla latinalaismusiikilla paikallisen trion toimesta. Tunnelmaa ei valitettavasti voi tässä kuvata paremmin.
Samana vuonna ollessamme lomamatkalla Espanjassa pääsimme tutustumaan Los Panchosin musiikkiin, joka muistutti hämmästyttävän samankaltaiselta. Ja sen jälkeen ei ole juhlaillallisilla ollut tarjolla muuta musiikkia.
Tämä mahtava musiikki maustaa meillä ruuan kuin ruuan omalle tasolleen.
Ensimmäinen Los Panchos -levymme oli kokoelma, joka sisälsi monia tuttuja boleroita – joukossa kappaleita, jotka olimme kuulleet aiemmin muilla esittäjillä. Kolmen kitaran ja kolmen äänen yhdistelmä teki kuitenkin saman ohjelmiston kuulostamaan aivan uudelta.
Hiljalleen levyhyllyyn kertyi lisää albumeita eri kokoonpanovaiheista ja eri julkaisuista. Osa levyistä on edelleen ahkerassa kuuntelussa, toisia kuuntelee enemmän “ajan kuvana”.
Los Panchos on soinut meillä taustalla niin arkisina kotipäivätöinä kuin juhlailtoinakin. Kolmiääninen laulu ja akustiset kitarat toimivat sekä hiljaisella taustalla että tarkasti kuunneltuna kuulokkeilla.
Boleroiden lisäksi levyiltä löytyy myös muita lauluja – meksikolaista perinnettä, kansainvälisiä klassikoita ja välillä yllättäviäkin lainakappaleita.
Trion perusti vuonna 1944 pääsolisti Hernando Avilés (Herminio Avilés Negrón), taustasolisti ”Chucho” Navarro (José de Jesús Navarro Moreno) ja requinton (pikkukitaran) soittaja Alfredo Gil (Alfredo ”Güero” Bojalil Gil). Heidän reseptinsä oli, että kaikki soittivat sekä kitaraa että lauloivat moniäänisesti.
Matkan varrella pääsolisti vaihtui useita kertoja. Raúl Shaw Moreno korvasi Avilésin vuonna 1951, mutta jo vuoden kuluttua hänen paikalleen tuli Julio Rodríguez Reyes (”Julito”). Avilés palasi vielä muutamaksi vuodeksi vuonna 1956 ja trio esiintyi alkuperäiskokoonpanossaan, kunnes 1958 Johnny Albino tuli tilalle. Siitä seurasi Los Panchosin ehkä menestyksekkäin vuosikymmen.
Albino lähti myrskyisissä merkeissä yhtyeestä 1968, jolloin Enrique Cáceres tuli tilalle neljän vuoden ajaksi. Tämän jälkeen Ovidio Hernández (joka ei soittanut kitaraa) jatkoi myös neljän vuoden kauden, jonka jälkeen Rafael Basurto Lara tuli viimeisenä vaihdokkaana yhtyeeseen.
Trio Los Panchos ehdittiin jo haudata Alfredo Gilin jäätyä eläkkeelle 1981, mutta suru oli ennenaikaista Navarron ja Laran päätettyä jatkaa yhtyeen uraa lukuisten kitaristien kanssa. Chucho Navarron kuoltua 1993 Lara on jatkanut sooloesiintymisiä ”Los Panchosin äänenä”.
Ensimmäinen hankittu kokoelma, jossa mukana useimmat “pakolliset” bolerot. Hyvä johdanto trion tyyliin.
Kokoelma, joka laajensi ohjelmistoa ja toi mukaan kappaleita, joita emme olleet kuulleet aiemmin.
Levyjä, joissa kokoonpano on osin vaihtunut, mutta sointimaailma on edelleen tunnistettavasti Los Panchos.
Tässä kohdassa voit myöhemmin listata live-levyjä, duetot muiden artistien kanssa tai esimerkiksi joululevyjä, jos sellaisia on kokoelmassa.
Lyriikkasivu on erillinen kokonaisuus, jossa on suosituimpien laulujen espanjankielinen sanoitus. Tämä linkki vie suoraan sinne.
Kommentteja ja muutosesityksiä otetaan mielihyvin vastaan Sini&Jari.