Aloittaessamme seurustelumme 1979, oli Juulia jo tiukasti kuvioissa
Sinin ottaessa hänet pentuna luokseen. Jo silloin kuljettaessa
Kivisalmen metsäpoluilla Juulia otti tavakseen kävellä "kahdeksikkoa"
meidän välillämme. Juulia oli todella kiltti, vaikka vieraat eivät aina uskoneet, että koira haukunnallaan kehotti paijaamaan itseään. Ja siihenhän se haukkuminen aina loppui. Juoksuaikojen yhteydessä Juulialle tuli aina pesänrakennusvimma päälle ja hänellä oli yleensä silloin pehmolelu halattavana. Aikanaan kun hankittiin kissa kaveriksi, Juulia osoittautui erittäin hyväksi kaveriksi sekä Mimmille että myöhemmin Nöpölle. Olimme menettää Juulian jo 85 vaikeaan märkäkohtuun, mutta viime hetken leikkaus pelasti koiran, joka tuntui sen jälkeen elävän uutta pentukautta pitkään. Juulian viimeinen lepopaikka on Muukon eläinhautuumailla.
|
![]() |