Juulian muistosivut
Paimentava valtiatar
1975 - 1989
Aloittaessamme seurustelumme 1979, oli Juulia jo tiukasti kuvioissa Sinin ottaessa hänet pentuna luokseen. Jo silloin kuljettaessa Kivisalmen metsäpoluilla Juulia otti tavakseen kävellä "kahdeksikkoa" meidän välillämme.
Juulia oli todella kiltti, vaikka vieraat eivät aina uskoneet, että koira haukunnallaan kehotti paijaamaan itseään. Ja siihenhän se haukkuminen aina loppui. Juoksuaikojen yhteydessä Juulialle tuli aina pesänrakennusvimma päälle ja hänellä oli yleensä silloin pehmolelu halattavana.
Aikanaan kun hankittiin kissa kaveriksi, Juulia osoittautui erittäin hyväksi kaveriksi sekä Mimmille että myöhemmin Nöpölle.
Olimme menettää Juulian jo 85 vaikeaan märkäkohtuun, mutta viime hetken leikkaus pelasti koiran, joka tuntui sen jälkeen elävän uutta pentukautta pitkään.
Huhtiniemen huono puoli oli se, että armeijan kasarmi oli lähellä, ja kun he ampuivat siellä, hänestä tuli aina hyvin levoton. Kun muutimme Mustolaan, melu lakkasi, mutta surullisina huomasimme myös, että hän oli nyt käytännössä kuuro.
Juulian viimeinen lepopaikka on Muukon eläinhautuumailla.