Miken muistosivut
Kaveri kaljahousumme
03.05.1989 - 21.06.2006
- "Suruton poika"
- "Valitusneekeri"
- "Kaveri Kaljahousu"
- "Pikku ukko"
- "Iso kissa, pieni poika"
- "Enkeli-kisi"
- "Kissa, joka ei tehnyt Kärpäsellekään pahaa"
Meidän ihana Mikkemme ei enää parantunut vaivoistaan ja hänet laskettiin Kuikanpesälle nukkumaan Nöpömme kanssa ikuista untaan. Vielä viimeiset kaksi viikkoa Mikke nautti saarella olostaan, kun sai vapaasti liikkua kaikkialla. Valitettavasti meillä ei ole kuvaa näistä hetkistä mutta kerrottakoon yhtenä esimerkkinä sorsien seuranta:
Sorsat uivat iltahämärässä metrin päässä rannasta vessan takana. Mikke kun tämän huomasi, hän siirtyi matalana metrin päähän rannasta. Ja seurasi yli kymmenen minuuttia hievahtamatta sorsien edestakaista keinumista.
Peruskuvat
Olimme menettäneet Juulian toukokuussa 1989 ja pikkuhiljaa meistä tuntui, että Nöpölle on saatava kaveri ja niinpä Sinin tilalta siirtyi pian juhannuksen jälkeen luoksemme Miquel eli Mikke.
Vähänpä tiesimme, ettei se Nöpö niinkään näyttänyt Mikestä välittävän, mutta sehän ei surutonta sankariamme yhtään surettanut.
Mikke oli oikea haka lötköttämään selällään
Juhannus 2005
Saimme kesällä 2005 digikameran testattavaksi juhannuksena ja tietysti Mikke joutui kuvauksemme kohteeksi. Ja tässä on sitten sarja kuvia, jotka alati väijyvä kamera onnistui ottamaan nuorekkaasta "eläkeläisestämme", jonka nimityksen eläinlääkäri oli juuri Mikestä antanut.
2006
Mikke raasu joutui helmikuussa kovan paikan eteen. Edellisvuoden hampaan poisto ei riittänyt, ja ensimmäinen kuva tammikuussa näyttää Miken selvästi laihtuneen ja nyt meni melkein koko purukalusto toiselta puolelta ylähampaistoa (kuvat leikkauspöydältä). Ja kova kahden viikon penisilliinikuuri päälle.
Vaikka koko kevään Miken paraneminen näytti alkaneen, jouduttiin juhannuksen alla toteamaan, että emme voi tehdä muuta kuin sanoa hänelle hellät jäähyväiset. Eläinlääkäri Kirsti Hallamaa oli auttanut parhaansa mukaan, mutta hänestäkään tilanne ei enää voinut johtaa minkäänlaiseen paranemiseen ja Miken uni muutettiin pysyväksi.
Sen jälkeen Mikke tuotiin vielä kerran takaisin kotiin ja vietiin Kuikanpesälle ja asetettiin nukkumaan Nöpön luo. Hauta on puiden siimeksessä, mutta niin, että aurinko paistaa ajoittain noususta laskuun.
Tässä vielä viimeisiä otoksia Mikestä tuona vuoden pisimpänä päivänä, joka sanonta osoittautui meille sananmukaiseksi. Näemme hänet mielipaikallaan pesukoneen päällä nauttimassa raaputtamisesta ja leipomassa makuualustaa kynsillään. Viimeistä lääkärikäyntiä ennen hän tapansa mukaan tiesi joutuvansa lähtemään matkakoppaan ja meni saunaan piiloon.
