Mimmin muistosivut
Paljon iloa lyhyen liekin aikana
1984 - 1986
Sinin siskon kissa sai pentuja ja niitä katsellessa meillekin tuli vastustamaton tarve saada kissa, josta voisi Juuliallekin olla kaveri. Ja asia ratkesi kuin luonnostaan pentujen sairastuessa pahasti. Pennut jouduttiin erottamaan toisistaan ja meille tuli hoitoon raitainen pikku kisi.
Sitä sitten syötettiin eläinlääkärin ohjein ja Mimmiksi ristitty pentu osoitti niin paljon elämänhalua, että selvisikin eloon. Mimmin sisaruksilla ei ollut yhtä hyvä onni.
Ja iloksemme Juuliakin hyväksyi tulokkaan, joka nopeasti ottikin komennon käsiinsä ja samalla taisi hallita Huhtiniemen leirintäaluettakin. Me kun emme halunneet estää Mimmin matkailuintoa, kunhan hänet oli leikattu.
Mimmi toikin monasti saaliitaan nähtäväksi, lepäsi aikansa ja taas tyttöä vietiin.
Pentukuvat
Mimmi oli tosi hellyttävä pentuna, sillä hän oli itse niin pieni ja maailma niin iso.
Näistä kuvista välittyy myös hyvin Mimmin ja Juulian välinen suhde, joka pysyi aina samanlaisena. Juulia oli paimentavinaan ja Mimmi antoi toisen luulla niin myös olevan. Yhteiskuvat heistä kahdesta ja Mimmin pelokas olemus, vaikkakin turvassa Mamin hameen alla ovat niitä elämän loistolaukauksia, jotka vaikuttavat vielä 20 vuoden jälkeenkin.
1985
Mimmi ei pysynyt juuri aloillaan kuin nukkuessaan. Aina oli niin mielenkiintoista tapahtumassa sekä ulkona että sisällä.
Halusimme antaa Mimmille kaikki mahdollisuudet liikkua ulkona, mutta halusimme myös estää mahdollisten pentujen syntymisen. Niinpä leikkautimme Mimmin kun sen aika tuli. Leikkausarven paranemista varten Mami teki Iskän vanhoista kalsareista suoja-asun, joka toimikin yllättävän hyvin.
1986
Huhtiniemi oli kissalle hieman vaarallinen alue, koska tie meni ihan Rotellin vierestä. Kesällä 1986 Mimmi jäikin auton alle, onneksi tuttu silminnäkijä kertoi ja Jari sai ongittua onnettoman kissan tierummusta, jonne Mimmi oli mennyt piiloon. Kissa oli enemmän pelästynyt kuin loukkaantunut, eikä suostunut liikkumaan paikoiltaan. Ei auttanut kuin ryömiä hakemaan sankari kolostaan. Matkalla kotiin Mimmi takertui kynsillään niin kovasti Jarin rintaan, että hänelle taisi jäädä pisimmät näkyvät arvet tilanteesta.
Ja sitten syksyllä 86 Mimmi hävisi ja vaikka kuukausitolkulla häntä etsittiin isolta alueelta, ei Mimmistä näkynyt jälkeäkään.
Jäi vain suunnaton ikävä.
