Nöpön muistosivut
Jolla sykki aito sydän
26.11.1986 - 28.05.2003
Pesueensa pahnanpohjimmainen pärjäsi mahtavasti. Saimme tammikuussa 87 Taavetista pienen, pienen kissanpennun, josta ei koskaan tullut ulkonaisesti kookasta, mutta jolla oli rautainen tahto. Meidän talossamme on 16 ja puoli vuotta myöhemmin kaikki sekaisin, kun pienestä lääkärireissusta ei palattukaan iloisin mielin.
Olemme yrittäneet vihdoin koota hieman muistoja kuvien kera. Parhaat ovat tietysti luutuneet omiin muistoihimme, mutta tällä tavalla voimme myös avata hieman Nöpön maailmaa maailmalle.
Huhtiniemi kesään 1988 saakka
Olimme menettäneet syksyllä 86 ihanan Mimmi-kissan, jota etsimme Huhtiniemen maastoista kuukausitolkulla. Joulun jälkeen silmiin tuli ilmoitus, että Taavetissa olisi kissanpentuja annettavana. Soitto paljasti, että ei ole kuin yksi jäljellä, pahnanpohjimmainen.
Ja kyllä se meille sopi, ja niin pieni Nöpö tuli elämäämme. Heti alkuun se samaisti emokseen Juulia-lassiemme, joka ihmeeksemme ei pannutkaan uutta tulokasta pahakseen.
Nöpöä kiinnosti kaikki, mutta se ei saanutkaan Mimmin lailla vaeltaa vapaasti. Me emme halunneet ruveta uusille etsintäretkille, joten valjaiden käyttöön piti Nöpön tottua.
Vaikka Nöpöä ei ollut koolla siunattu, sen väkkärämmin liikkui.
Nöpöstä oli erityisen hauskaa viettää aikaa kylpyhuoneessa, hypellä lavuaariin ja ikkunalle. Saatiin myös videolle asti, miten hän hyppäsi lavuaarin yläpuolella olleen ikkunan karmiin ja painoaan käyttäen sai sen aukenemaan ja tie oli auki ikkunalaudalle ihaileman ulkomaisemia.
Ja sama videona Hyppyvideo 1987 mp4, 38 s.
Ja eikä ole mikä vaan video vaan YouTuben kautta Uuden Seelannin kissanruuanvalmistaja Gourmet tilasi sen omaan mainoskampanjaansa. Lisäksi hän halusi aina laamia vessan pönttöä, kun sitä vedettiin.
Juulian kanssa leikittiin piemessä asunnossamme jatkuvasti ja Juulia sai hyvää liikuntaa etsiessään Nöpöä huonekalujen kattamista piiloipaikoista. Ja monta kertaa Nöpö viekkaasti onnistui livahtamaan makuuhuoneeseen sängyn alle, kun Juulia epätoivoisesti haukahteli olohuoneen puolella kissaa esiin.
Mustola
Pääsimme omaan kotiin heinäkuussa 88 kun tulimme tänne rauhalliseen Mustolaan lähelle Saimaan kanavaa. Valitettavasti oli Juulian aika jo seuraavana keväänä lähteä pois luotamme ja Nöpö menetti ison kaverinsa.
Nöpössä ilmeni myös aivan uusi piirre, sillä hän rupesi vastaamaan Jarin laulamiseen. Ei tarvinnut kuin aloittaa "Niin minä Nöpöni sinulle laulan, kuin omalle kissalleni...", niin hän tuli vauhdilla puskemaan iskän partaa.
Olimme sitä mieltä, että Nöpö joutuu olemaan ihan liikaa yksin ja päätimme hankkia kaverin. Sinin tädin tilalta löysi syliimme Miquel (Mikke)-kissa, jonka uskoimme päätyvän samanlaiseksi seuralaiseksi kuin Juulia oli.
Mutta mitä vielä, Nöpö ei halunnut ollenkaan olla Miken kanssa tekemisissä. Oli siinä sitten seuraamista, kun pieni Nöpö komenteli paljon suurempaa Mikkeä mennen tullen.
Tässä vielä kuvasarja Nöpön hyvästä liikkuvuudesta, kun hän hyppää lieden sivulta pakastimen päälle ja leikkii takan reunoilla pyrkien myös sisään.
