Iltaelämää Torressa 80
Nuoria kun oltiin, niin iltamenot tietysti ryydittivät lomanviettoa. Ja oli se vähän toista kuin Lappeenrannassa. Ensinnäkin oli outoa mennä diskoihin, kun ne käytännössä aukesivat vasta puolen yön jälkeen. Myöskin asiakaspalvelu ja äänentoisto olivat aivan mahtavia. Ja siihen aikaan kesti uusimman musiikin tulla Suomeen puolikin vuotta ja silloinkin tulivat vain suuret hitit. Siksi monet kuulemamme kappaleet olivat upouusia ja innostivat siten edelleen. Erityisesti Bob Marleyn Uprising soi näihin aikoihin niin mieleenpainuvasti.
Mielenkiintoisimpia paikkoja silloin olivat ehdottomasti yödiskoista Number One, New Pipers ja Valentino. Pubidiskoista pidimme eniten Chaplinista.
Number One oli tavallaan silloinen ykköspaikka, jossa suomalaista kyllä heti oudoksutti paikassa vallinnut melkein totaalinen pimeys. Ja kun vielä tarjoilijat olivat puettu mustiin, ilmestyivät he aina yllättäen. Eikä siinä juuri Sinikka ehtinyt tupakkaa itse sytyttämään, kun jo tarjottiin tulta.
New Pipers oli meidän suosikkipaikkamme. Sen lisäksi, että sieltä löytyivät sisältä vesiputous, auto, lentokone, keinuja ja ylösalas meneviä tanssilattioita, oli siellä mahtava äänentoisto. Tanssilattioita oli kuusi ja baareja viisi vai oliko se toisinpäin.
Diskot olivat niin myöhään auki, ettemme koskaan päässeet lähtemään viimeisinä.
← Takaisin tämän matkan aloitusivulle