Torremolinos kaksi viikkoa elo-syyskuussa 1980
Tämä ensimmäinen matka on jäänyt lähtemättömästi mieliimme. Jari ei ensin halunnut kuullakaan mistään etelän rannalla löhöämislomasta, mutta suostui sitten pitkin hampain lähtemään sinne. Tulomatka yöllä antoi jo jotain osviittaa muustakin. Bussin ajotiellä oli nimittäin väärinparkkeerattu auto, jolle ei yöllä löytynyt omistajaa. Hetken odottelun jälkeen tarpeeksi monta miestä sitten vain meni ja nosti auton metrin verran sivummalle ja jatkettiin matkaa.
Aamulla sitten Jari meni parvekkeelle, katseli hieman silmät pyöreinä ensin hotellin puutarhaa, sitten edessä siintävää merinäkymää ja sitten sivummalla näkyviä vuoria ja oli siinä silmänräpäyksessä myyty. Olimme tulleet Torremolinokseen ja tarkemmin Benalmádenan kylään.
Hotelli oli Mozart ja ensimmäiseksi hotelliksemme erittäin sopiva. Se oli pienikokoinen, mutta uima-allasalue nurmikkoineen ja kaunis puutarha tekivät ilmapiirin nopeasti kotoisaksi. Hotellista oli 5 minuutin kävelymatka Benalmádenan keskustaan ja varsinkin sillä matkalla päämme täyttyivät ihanista Bougainvillean kukkien tuoksuista.
Eikä lomalla tosiaankaan vain löhöilty vaan hiekkarannalla taidettiin käydä vain pari kertaa, sillä huomasimme nopeasti hotellin uima-altaan ympäristöineen paljon mukavammaksi.
Torremolinos on Espanjan eteläkärjessä, Aurinkorannikolla (Costa del Sol), mutta sieltä pääsee myöskin käymään monissa mielenkiintoisissa paikoissa sekä matkailun, kulttuurin että historiankin puitteissa. Ensimmäinen retkemme suuntautuikin 200 km koilliseen, Granadan kaupunkiin. Siellä kävimme Alhambran linnoituksessa ja ihastuimme ennenkaikkea Generalifen puutarhaan, joka oli ikuistettuna myös 100 pesetan seteliin.
Granadassa vietimme vain päivän, vaikka siellä olisi kevyesti mennyt useampikin. Juuri täältä viimeiset maurit karkoitettiin Euroopan mantereelta samoihin aikoihin, kun Kolumbus mietti Amerikan valloittamista.
Tällä ensimmäisellä lomallamme emme kunnolla ymmärtäneet nestetankkauksen tarvetta ja joimme liian vähän ja silloinkin kokista tai vastaavaa. Luulimme nesteen vain pursuavan ulos hikoiluna ja ihmettelimme usein väsynyttä oloamme
Toinen matkakohteemme suuntautui peräti Afrikkaan asti. Matkustimme ensin useita tunteja bussilla Gibraltarin lähell salmea, sitten parin tunnin lauttamatka Afrikan puolelle. Ja yllätykseksi olimme vielä Espanjassa, Ceutan kaupungissa. Se on pieni vapaakauppakaupunki, jossa ei sitten juuri edullista, kunnon tavaraa löytynytkään. Sieltä jatkoimme Marokkoon parin tunnin bussimatkalla ja tulimme Tetuanin kaupunkiin. Matkalla pysähdyttiin pakollisiin kamelihömpötyksiin, mutta itse Tetuanin kaupunki olikin näkemisen arvoinen. Juostiin medinan pikkukujia oppaiden tiukassa valvonnassa läpi ja käytiin syömässä Cus-cusia. Elämänarvojakin korostettiin matkalla yllättäen, kun silmiin kävi kerjäläistyttö. Tyttö oli oppaan mukaan todennäköisesti perheen nuorimpia, jolta oli pienenä kylmästi katkaistu molemmat kädet.
Tytön toinen käsi oli katkaistu kyynärpää alapuolelta, jotta tyttö voi napsia helpommin almuja kouraansa.
Lomamme kohokohtia oli tietysti kihloihin menomme 3.9.1980. Olimme valinneet päivän Sinikan nimipäivän jälkeiseksi ja lomamme oli siihen mennessä siirtynyt jo toiselle viikolle. Meillä oli ollut aikaa miettiä kihloihin menon paikkaa ja yllättävän helposti se löytyikin. Torremolinoksen keskustassa oli pieni täysihoitola, jonka ovessa mainostettiin, että Bacardicola maksaa 1,5 markkaa. Päätimme käväistä katsomassa, että onko se aivan aito tarjous ja löysimmekin pienen herttaisen baarin, jota piti amerikkalainen David Tornsgard vaimonsa kanssa.
Ihastuimme baarin ilmapiiriin, jossa David kitarallaan soitteli mukavia ja jutteli huomaavaisesti asiakkaittensa (3 kpl) kanssa. Ja päätimme mennä juuri siellä kihloihin.
Pyysimme sitten sormusten laiton jälkeen Davidia ottamaan valokuvan ja kerrottuamme uutisemme, hän yllätti meidät antamalla omakustantamansa runokirjan kihlajaislahjaksi.
Muita matkailukohteitamme oli Mijasin pieni, ihana vuoristokylä, jossa teimme matkan unohtumattomimman retken. Hetki oheisen kuvan ottamisen jälkeen päätimme lähteä vasemmalla näkyvän kukkulan keskellä olevaan pieneen kappeliin.
Se ei ollut kuitenkaan käytännössä niin helppoa, sillä kylän läpi kulkiessamme eksyimme hieman oikealle ja parin tunnin kiipeämisen jälkeen huomasimme olevamme kuvan oikealla puolella olevalla rinteellä, jossa ei sitten luonnon lisäksi ollut muuta. Ja luontokin käyttäytyi aika kovasti vaatteillemme ja sandaaleillemme.
Kävimme myös maakunnan pääkaupungissa, Malagassa. Se olikin jo ison kaupungin tuntuinen ja löysimme sieltä aivan ihastuttavan puiston, jossa oli paljon eksoottisia puita ja kasveja. Silti se oli kaupungin keskellä ja monien kaupunkilaisten kävelyreittinä.
Nuoria kun oltiin, niin iltamenot tietysti ryydittivät lomanviettoa. Ja oli se vähän toista kuin Lappeenrannassa. Ensinnäkin oli outoa mennä diskoihin, kun ne käytännössä aukesivat vasta puolen yön jälkeen. Myöskin asiakaspalvelu ja äänentoisto olivat aivan mahtavia. Ja siihen aikaan kesti uusimman musiikin tulla Suomeen puolikin vuotta, joten monet kappaleet olivat upouusia ja innostivat siten edelleen.
Ruokailu sujui leppoisasti, sillä pääasiassa eliimme Mozartin puolihoidon varassa, vaikka juurikaan emme aamiasta nauttineet (tyypillinen piirre, jota olemme noudattaneet jatkossakin). Alku on tietysti aina hankalaa, sillä emme aluksi tohtineet tilata viiniä ruoan kanssa, koska emme aikoneet kerralla juoda niin paljon (sehän piti tietysti maksaa erikseen). Sitten huomasimme pian, että tarjoilijat kantoivat vajaita viinipulloja asiakkaille ja tajusimme, että sitä voi juoda vain vähäsen ja pullo sitten varastoidaan seuraavaa ateriaa varten.
Kun sitten tilasimme, tarjoilija kysyi:"Tinto, Blanco, Rosado?" Ja koska se tuli yllättäen, eikä sanakirjaakaan ollut mukana, otomme tietysti Rosadon, koska eikö rosso ole punainen. Eipä ollut kehumista siinä viinissä ja sitten muistimme, miten opas oli neuvonut, että punaviini on Tinto ja me olimme tilanneet roseviiniä.
Oma elämyksensä oli myös ne monet katuravintolat, joissa sai nauttia hyvästä musiikista ja edullisista hinnoista. Ohessa yhden ravintolan seiniltä näkee senhetkiset tarjoukset: olut 40 Pts (1,50 Mk) ja Bacardi Cola 70 Pts (2,80 Mk).
Ja kun ei halunnut pikälle retkelle tai tanssimaan, käytiin Tivolissa. Tivoli oli hieman kylän ulkopuolella juuri sopivan tunnin kävelymatkan päässä. Eihän se paljonkaan poikennut omasta Linnanmäestämme, mutta trooppinen kasvusto ja lauhat syysillat tekivät sielläkin käymisen miellyttäväksi. Tosin ruokailupuoli ei ollut kovin myönteinen kokemus, sillä hampurilaiset olivat niin jänteikkäitä, että Jariltakin jäi syömättä ja Sini sai liki kymmenen vuoden kestävän kauhun niitä ja nakkareita kohtaan yleensäkin.
Ja loman nurjin puoli on sen loppuminen, vaikka kyllä tämä kuva kertoo lähtiäistunnelmankin olevan haikeudestaan huolimatta erittäin positiivisen.
