Hotellimme Mozart
Hotelli Mozart oli Tjäreborgin myyntiesitteessä jotenkin parhaiten kutsuva, sekä sijainniltaan että hinnaltaan. Meillä oli päivälento, vaikka sitten lentokentältä lähtiessä jo ilta olikin melko pitkällä. Aeropuerto de Malagan palmut toivat heti eksotiikan tuntua mieliin. Onneksi lentokentältä oli alle tunnin matka hotelliin ja sinä aikana saatiinkin oppaaltamme jo ensimmäiset tiedot kohteestamme.
Aamulla edelleen hieman matkan järkevyyttä epäilevä Jari meni parvekkeelle, katseli hieman silmät pyöreinä ensin hotellin puutarhaa, sitten edessä siintävää merinäkymää ja sivummalla näkyviä vuoria ja oli siinä silmänräpäyksessä myyty. Olimme tulleet Torremolinokseen ja tarkemmin Benalmádenan kylään.
Hotellimme oli siis Mozart ja ensimmäiseksi hotelliksemme erittäin sopiva. Se oli pienikokoinen, mutta uima-allasalue nurmikkoineen ja kaunis puutarha tekivät ilmapiirin nopeasti kotoisaksi. Hotellista oli 5 minuutin kävelymatka Benalmadenan keskustaan ja varsinkin sillä matkalla päämme täyttyivät ihanista Bougainvillean kukkien tuoksuista.
Vaikkakin hotellista oli matkaa meren rantaan puoli kilometriä ja edessä oli todella paljon isompia hotelleja, tuntui meren vaikutus tännekin saakka. Meille myös pian selvisi, ettei rannat niin kauhean upeita olleet vaan lähinnä sellaisia pieniä rakennettuja poukamia ja silloin 80-luvun alussa taidettiin paljon päästää vielä likavesiä puhdistamattomina mereen
Ruokailu sujui leppoisasti, sillä pääasiassa elimme Mozartin puolihoidon varassa, vaikka juurikaan emme aamiasta nauttineet (tyypillinen piirre, jota olemme noudattaneet jatkossakin). Alku uudessa kohteessa ruokailun suhteen on tietysti aina hankalaa. Emme aluksi tohtineet tilata viiniä ruoan kanssa, koska emme aikoneet kerralla juoda niin paljon (sehän piti tietysti maksaa erikseen). Sitten huomasimme pian, että tarjoilijat kantoivat vajaita viinipulloja asiakkaille ja tajusimme, että sitä voi juoda vain vähäsen ja vajaa pullo sitten varastoidaan seuraavaa ateriaa varten. Kun sitten tilasimme, tarjoilija kysyi:"Tinto, Blanco, Rosado?" Ja koska se tuli yllättäen, eikä sanakirjaakaan ollut mukana, otimme tietysti Rosadon, koska eikö rosso ole punainen. Eipä ollut kehumista siinä viinissä ja sitten muistimme, miten opas oli neuvonut, että punaviini on Tinto ja me olimme tilanneet roseviiniä
Tuossa seuraavassa kuvassa olemme ensimmäisen viikon lopulla lähettämässä kotiin tapaamiamme Olea ja Mariannea. Jarin olemuksesta kuvastuu kahden päivän vatsataudin jäljet.
Hotellissa oli myös ihan siisti baari, mutta kun sille oli viihtyvämpiä ja silloiseen musiikkimakuumme viehättävämpiä paikkoja alle viiden minuutin kävelymatkan päässä, ei baarissamme tosiaan vietetty paljoa aikaa. Taisi tämäkin kuva tulla otettua lähtötohinassa.
← Takaisin tämän matkan aloitusivulle