Maastokrossia Malaga, syyskuu 1987
Huomasimme, että Hasse oli tuonut retkivalokoimaan päivän maastokrossiajelun. Ajattelimme, että siinä mennään jollain isommalla ajoneuvolla Andalusian vuoristoreittejä. Eipä taas ollut luettu mainoksia ajatuksella, sillä huomasimme, että me pari-kolmekymmentä retkeilijää kokoonnuimme pienten maastoautojen luona, joissa näkyi olevan lavalla penkkejä. Ihan tuli Jarilla armeijamuistot mieleen.
Ja kerrankin meillä sytytti, kun alkoivat kyselemään ajokortinomistajia. Muiden siinä miettiessä, heti ilmoittautumalla varmistettiin meille molemmille hyttipaikat.
Seuraava muutos oletettuun suunnitelmaan tuli kun muutaman kilometrin ajon jälkeen poikettiinkin maastoon, jossa alkoi tulla yllätyksiä toisensa jälkeen. Niin, miksi olimmekin tällaisella kalustolla liikkeellä.
Mutta maisemat olivat todella erilaisia ja saimme taas uuden tuntuman andalusialaiseen maaseutuun. Ihan maataloutta myöten.
Muutama pikkukaupunki/kylä tuli ajettua läpi, kun välillä palattiin maastosta seuraavaan maastokohteeseen. Oli kyllä yllättävän hankala näitäkin kujia ajaa. Mutta hyvinhän se meni kun luotti tekniikan pelaavan.
Aika nopeasti Jari oli todennut, että homma ei ehkä olekaan pelkkää huviajelua. Tiet alkoivat kaikki olla juuri auton mentäviä eikä tasaisuudesta ollut tietoakaan. Ja jos oli, siinä sitten yleensä oli myös virtauspaikka ilman siltarakennelmaa.
Parissa pahimmassa paikassa kaksi opastamme veivät autot läpi ilman matkustajia, kuten turistikuskitkin useassa hieman helpommissa. Mutta usein kyllä körröteltiin suoraan yli.
← Takaisin tämän matkan aloitusivulle