Benalmádena syyskuu 1987
Vaihteeksi palasimme takaisin Torreen ja hieman houkutteli tulla takaisin Tamarindosin huoneistohotelliin kolmeksi viikoksi. Mutta ajattelimme, että ehkä meitä ei sitten onnistaisikaan huonearvonnassa, jolloin pettymys olisi aika mittava.
Löysimme vaihtoehdoksi upouuden Benal Beachin reilun kilometrin päästä Fuengirólan suuntaan, jossa olisi houkuttimena iso allasalue Rodoksen lailla. Se oli ollut meistä parasta, ja Tamarindoksessahan ei ollut edes uima-allasta.
Hotelli oli todella iso, mutta myös isolla tontilla. Huoneet olivat suhteellisen mukavat ilman luksusta, mutta tiloista löytyi ravintolaa, kauppaa, iso uima-allasalue allasbaareineen, minivesipuisto ja paljon avaraa ruohikkoa espanjalaisella, ihanan karhealla ruoholla. Niin, ja vielä alakerran disko pelasti iltaa, jos ei jaksanut keskustaan saakka mennä.
Hotellialuetta oli huolellisesti suunniteltu. Pääkadun Carretera de Cádizin ja hotellialueen reunaan oli jäänyt hieman hankala alue ja se oli suurelta osin rakennettu pieneksi vesiputoukseksi.
Lisäksi siellä oli meille uutta jatkuva vartiointi kadulla olevasta vartiokopista lähtien.
Ja aivan meille huippuna oli hotellin takana oleva kumpuileva maasto, jossa laidunsi hevosia ja niistä tehtiin vielä oma alasivunsa.
Uima-altaan viereen ei ollut laitettu tyypillistä lastenallasta, vaan pienimuotiunen vesipuisto liukuineen. Ja kyllä lapset siinä viihtyivät. Isommat lapset taas viihtyivät kovasti uima-altaan ison baarin ympärillä
Vuokrasimme vähän siistimmän polkuveneen, jolla uskalsi lähteä pitemmällekin, emmekä tajuneet saavamme ehkä sytyttävimmät lomakuvamme mereltä. Tuo maisema on tullut merkitsemään meille loistoloman synonyymiä.
Hassella oli uutuusretkenä päivän maastokrossiajelu, josta on erillinen alasivunsa. Kuusi tuntia ei etukäteen kuulostanut kovin pitkältä, mutta kyllä se loppujen lopuksi oli uuvuttavin retki, johon ollaan osallistuttu.
Tässä nurkassa tonttia oli rauhallisuuden keidas, joskin valtatien hurina kieltämättä hieman häiritsi tunnelmaa ellei sitten tullut iltamyöhällä paikalle.
Kolme viikkoa näissä merkeissä kului kyllä liiankin nopeasti. Vaikka emme juurikaan kuvanneet iltamenoja, niin kyllä ne tutut diskot ja baarit käytiin läpi, puhumattakaan Tivolin laitteista.
