New York, Delaware huhtikuu 1990
Lento Havannasta sujui hyvin ja saimme onnistuneesti varattua huoneen 44. kadulta Iroquis-hotellista parin korttelin päästä Times Squarestä.
Hotelli oli hieman kuluneen näköinen, mutta osoittautui sisältä oikein mukavaksi. Erityisesti jäi mieleen joviaali ovimikko, joka paksulla etelänmurteella otti meidät vastaan.
Olimme päässeet turvallisesti hotelliin ja Jarin olo oli jo niin hyvä, että haettiin Mäkkäristä iltasyömiset ja ruvettiin selvittämään, mitä kaikkea ehdittäisiin käydä katsomassa, ennenkuin pitäisi lähteä Delawareen.
Tuloa seuraavana päivänä halusimme lähteä ihan ensiksi Central Parkiin. Sinne matkalla pysähdyttiin konditoriaan ja ostettiin sitä Cheese Cakea, jota aina syötiin. Kate ja Allie-showssa
Niinpä siellä pidettiin Picnic-hetki ja eikös Sini sitten löytänyt lauman lintuja, joille syötettiin loppumurut.
Kyllä korkeat talot tekevät vaikutuksen ja New Yorkin liikenteessä keltaiset taksit olivat joka paikassa. Kuitenkin meille oli järkevämpää liikkua jalan, vaikka tutustumisalue jäi pienemmäksi.
Vielä ennen illan pimentymistä lähdimme tutustumaan Empire State Buildingiin. Jo hissi sinne oli vaikuttava, vaikka ei vienyt ihan ylös saakka. Ihan lopuksi olikin portaikossa kiemurteleva jono, jossa joutui jonkin aikaa vuoroa odottelemaan.
Katolle pääsi aina tietynkokoinen joukko ihmisiä kerralla, mutta odotusaika meni mukavasti kun amerikkalaisperheen kanssa keskusteltiin Baseballin ja pesäpallon eroista. Heistä korkeussuuntainen syöttö ja laiton lyönti tutntuivat aivan kauhistukselta.
Sitten piti selvittää, mistä auton saisi vuokrattua. Respasta sai hyvän vinkin ja vuokrattiin punainen Dodge Shadow. Koska Jari oli jo edellisenä vuonna työmatkallaan Kaliforniassa ajanut autoa, ei kuskin valinta ollut vaikea. Varsinkin kun New Yorkin liikenne ei ole siitä helpoimmasta päästä.
Kun Jari sitten tuli vuokraamosta ja ajatteli voivansa jättää auton hotellin eteen siksi aikaa kun hakee Sinin mukaan. Mukava ovimikko heti Jarin noustua autosta sanoi, että saamme sakot muutamassa minuutissa, mutta hän puhuu laputtajalle, kunhan tulemme nopeasti alas.
Mutta kun olimme päässeet pois Manhattanilta, oli Queensissä jo rauhallisempaa ajaa. Moottoritiellä ei ollut tullia ja siellä oli vaikea eksyä, niin vähän oli poistumisteitä.
Meille oli myös outoa säännöllisin välein tulleet pysähdyspaikat, joista pääsi vain takaisin moottoritielle. Ja moottoritien toisella puolla oli sitten vastaavat, palvellen vain tiellä liikkujia. Yhdellä niistä mekin pidimme kahvitauon.
Kun pääsimme Delawareen, varmistettiin ensin, minne Jarin pitäisi seuraavana päivänä mennä ja otettiin läheltä motelli. Se oli tyypillinen kaksikerroksinen L:n muotoinen rakennus ja huone oli kyllä siisti.
Jari kävi tapaamassa Delawaren osavaltion yliopiston vararehtoria ja tapaaminen meni hyvin. Samalla Jari sai päivityksen kahden lappenrantalaisteekkarin hyvästä menestyksestä. Ranskan kielessä ja teatteriesityksestä.
Vararehtori myös yllätti, kun hän kutsui meidät mukaansa pääkaupunkiin Washingtoniin illalla tapahtuvaan Suomen Yhdysvaltain suurlähetystön illalliselle. Olisipa tuohon osannut varautua pukeutumisen suhteen, mutta kun ei ja niin jouduttiin kohteliaasti kieltäytymään.
Delawaressa Sini vihdoin uskalsi kokeilla autoa ja automaattivaihteisto jännitti todella paljon. Mutta hetken kuluttua tulikin legendaarinen toteamus: "Tämähän on kuin tivoliautoa ajaisi". Aivan.
Myös Pizza Hut oli meille uutta ja sitä kokeilimme Delawaressa. Pannupizza ei Adrianon kasvateille ole parasta herkkua, mutta eipä tuo huonon makuistakaan ollut. Ja saatiin loput 'doggy bag'-tyylisesti mukaan motelliin illalla syötäväksi.
Me ihmettelimme kovasti kahviloissa styroksimukeja, joissa kahvi ei kyllä millään jäähtynyt. Olisi kai pitänyt laittaa puolet kermaa. Ilmeisesti iso osa asiakaskunnasta ei ehdi nauttimaan paikan päällä edes kahvia, vaan ottavat sen mukaansa.
Ja takaisin New Yorkissa ja tutussa Iroquis-hotellissa. Päästiin kerrosta ylemmäs, mutta hotellihuoneesta näköala ei ollut kummoinen. Sinin tuntien oli hyvä juttu, että ikkunoita ei saanut auki.
Yksi kohokohtia oli vierailu Vapaudenpatsaalla, jonne mentiin lautalla Battery Parkin vieressä olevalta laiturilta.
Olisimme halunneet kiivetä myös ylös patsaan kruunuun saakka, mutta se olisi vaatinut yli kahden tunnin jonotuksen, kuten kuva kertoo.
Me ja Patsas!
Kun tulimme pois Vapaudenpatsaalta, oli seuraavaksi luonnollisesti World Trade Center vuorossa. Matkaa oli reilun kilometrin verran. Siellä olikin sitten hissejä muutama kappale, siis muutama kappale alle satakappaletta. Eikä yksi hissi vienyt kuin 40 kerrosta ylöspäin. Niissä oli myös kerrosluvun lisäksi kiihtyvyysmittarit.
Kolmas hissi pysöhtyi 107 kerroksen kohdalla ja oltiin maailman toiseksi korkeimman rakennuksen näköalakerroksessa 400 metrin korkeudessa. Se korkein rakennus oli vieressä.
On vain niin surullista, että nämä tornitalot ovat poissa.
New Yorkin viimeisenä kokonaisena päivänä käytiin ostamassa autoomme matkaradio, joka ehkä ei kuitenkaan ollut niin viimeisen päälle kuin ajateltiin. Mutta toimi monta vuotta autossamme.
Samalla käytiin tutustumassa Trump Towerissa, jossa sitä kiiltävää ja kultaa näkyi yllin kyllin. Siksi Central Parkin lähellä oleva kenraali Shermanin ja voitonhenkilön patsaat sopivat hyvin samaan yhteyteen.
Kaupungissa oli aina ja joka paikassa paljon ihmisiä. Samalla voitiin totutella käytännössä New Yorkiin ihmisten sulatusuunina. Siellä oli Chinatown,Little Italy ja etnisiä ravintoloita edustaen kaiken maailman keittiöitä.
Kuten monista kuvistamme voi nähdä, oli kaupungissa keltaisia takseja yllin kyllin.
Ja se ranta oli aivan tyrmäävän tuntuinen, valkoista hiekka ja vihertävää vettä. Ilmankos Jari uskaltautui siellä pulahtamaan.
Kun olimme kenraalia aikamme ihailtu, Sini halusi pitää pienen huilitauon ja piti huolen, että takki pysyy puhtaana. Taustalla The Plaza-hotelli.
Tässä sitten ollaan matkalla kotiin sinivalkoisilla siivillä. Kolmatta viikkoa oltiin reissussa ja nähtiin taas niin erilaisia maailmoja keskenään. Oli taloudellisesti vaikeita yhteisöjä ja niihin verrattuna yltäkylläistä elämää.
Mutta paras puoli oli tietysti tulla kotiin, missä on niin hyvä olla.
← Takaisin tämän matkan aloitusivulle