Orlando Florida, kesäkuu 1990
Automatka Key Westistä oli pitkä, mutta saavuimme hyvissä ajoin Orlandon lentokentälle, jossa auto luovutettiin pois, ja oli tarkoitus ottaa edullisempi auto seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Silloin vuokraliike yllätti meidät, sillä sanoivat varastonsa juuri täyttyneen viikonloppuvieraiden palutettua autonsa. Siksi he tarjosivat Lincoln Town Caria puoleen hintaan. Auto näytti kuvissa hienolta, että ajattelimme, mikä ettei.
Kun parkkihallissa lähestyimme autoa, emme ollet uskoa silmiämme. Takakonttiin melkein olisi mahtunut mini ja se näytti limusiinilta. Kun startattiin, mittarissa oli alle 1000 mailia eli auto oli tuskin sisäänajettu.
Siinä oli vajaan kolmen litran moottori ja Jarin hämmästykseksi kulutus oli vain 10 litraa sadalla kilometrillä.
Oltiin Sirkkua ja Pekkaa vastassa lentokentällä ja suosittelimme heitä heti varaamaan autonsa. Ja niin hekin saivat vastaavan autoeduedun ja valitsivat autokseen avo-Mustangin. Ja peräkkäin sitten ajettiin Residence Inn:iin.
Residense Inn oli tosiaan kuin juuri meille tehty siistin sisustuksen myötä.
Parkkipaikka ikkunan alla, hiljainen ja rauhallinen ympäristö sekä kunnon keittiö jenkkijääkaapin kera. Ei tarvinnut jäitä käydä käytäviltä etsimässä.
Lisäksi siellä oli uima-allas auringonottoa varten, jota pojat eivät konferenssin takia juuri ehtineet käyttää.
Yhdessä mentiin SeaWorldiin, joka oli aika lähellä hotellia ja viikolla pojat tosiaan kävivät konferenssissa ja tytöillä riitti tekemistä päivällä.
Kuitenkin Disney World oli paikka, jossa käytiin useamman kerran. Sinne mennessä Jari muisteli esimiehensä keromusta, miten parkkipaikalle jätetty auto saattaa hukkua ja visusti pistettiin ylös, minne auto jätettiin parkkiin.
Kun oli nähnyt aikanaan kuvia täältä, sarjakuvahahmoihin puetut henkilöt vaikuttivat hieman naiiveilta. Mutta lapsi aikuisen sisällä näki nyt 'livenä' asian ihan toisin. Olivat mitä ihastuttavampia lisäyksiä ihmisten joukossa.
Disney World oli jaettu useimpiin sektoreihin, jotka kaikki olivat todella laajoja alueita. Eli kannatti varautua kunnon jalkinein, flip-flopeilla jalat olisivat hankautuneet pahasti.
Ihmisiä oli paljon ja myöskin jonot erilaisiin ajeluihin olivat sangen pitkiä eikä kaikkiin paikkoihin päästy. Yksi hurjimmista oli kuitenkin avaruusajan vuoristorata ajoittain pilkkopimeän talon sisällä. Siinä menetti ympäristön tajun ja vaunujen liikkeet olivat yllättäviä ja joskus pelottaviakin.
← Takaisin tämän matkan aloitusivulle